urna

substantiv
  1. En beholder, ofte lavet af keramik eller metal, der bruges til at opbevare asken fra en kremeret person. substantiv
    Efter begravelsen blev asken lagt i en smuk urna.
    Familien valgte en urna i bronze til deres afdøde bedstemor.
  2. En beholder, der bruges til at indsamle stemmesedler ved en afstemning. substantiv
    Ved valget blev alle stemmesedler lagt i en forseglet urna.
    Valgurnen blev åbnet for at tælle stemmerne efter afstemningen.

oversættelser

🇸🇦 Arabisk → مُرمى الرماد hautaukseen liittyvä, muodollinen
🇩🇰 Dansk → urne hautaukseen liittyvä, muodollinen
🇺🇸 Engelsk → urn kuolemaan ja hautaukseen liittyvä, muodollinen
🇪🇪 Estisk → urna virallinen, hautausalan termistö
🇬🇷 Græsk → urna formaalinen, hautajaisiin liittyvä
🇯🇵 Japansk → 骨壷（こつつぼ） hautajaisiin liittyvä, muodollinen
🇳🇴 Norsk → urne virallinen, hautauskäyttö
🇵🇱 Polsk → urna virallinen, hautaukseen liittyvä
🇷🇴 Rumænsk → urnă contextFormal
🇪🇸 Spansk → urna virallinen, vaaleihin liittyvä
🇹🇷 Tyrkisk → urna virallinen, hautaamiseen liittyvä