aikakausi

substantiv
  1. periode eller tidsalder, ofte brugt til at beskrive en bestemt historisk eller geologisk tidsramme substantiv
    Vi lever i en teknologisk aikakausi.
    Renæssancen var en vigtig aikakausi i Europas historie.

oversættelser

🇸🇦 Arabisk → عصر formaalinen, historiallinen
🇧🇬 Bulgarsk → епоха yleiskieli, muodollinen
🇺🇸 Engelsk → era yleiskielinen, historiallinen tai ajallinen viite
🇪🇪 Estisk → ajastu yleinen, historiallinen konteksti
🇫🇷 Fransk → ère contextLiterary
🇬🇷 Græsk → περίοδος contextFormal
🇳🇱 Hollandsk → tijdperk yleinen, historiallinen
🇮🇹 Italiensk → epoca yleiskielinen, historiankirjoitus
🇯🇵 Japansk → 時代 (じだい) yleinen, arkikieli
🇳🇴 Norsk → epoke contextLiterary
🇵🇱 Polsk → epoka akateeminen, historiallinen konteksti
🇷🇴 Rumænsk → epocă kirjallinen, yleiskieli
🇸🇪 Svensk → epok yleiskielinen, neutraali, historiallisen aikakauden määrittely
🇭🇺 Ungarsk → korsika contextLiterary